Jaajaa. [10 vuotta myöhemmin: "Sivariaika oli se vaihe mun elämää jolloin mä tein parhaita sarjakuvia Arvoon ja Blogiin ja karikatyyreja ja mua rupes rakastamaan nekin joita en ollu vielä tavannu. Sen jälkeen loppu puhti." "Joo tässä on tilillepanokortti, saat osan takaisin Kelasta. Et kai meinaa tulla enää ensi viikolla?"]

Sut on vaan KASVATETTU ajattelemaan että kaikki on SUN vika. Kyllä yhteiskunta on edelleen olemassa ja vaikuttaa, vaikka siitä puhuminen ei ole muodikasta. Politiikka takaisin politiikkaan, perkele! Tästä aiheesta voisin enemmänkin, mutta on jo myöhä... Jos haluat katsella todella hyvän dokumentin, etsi YouTubesta ja/tai GoogleVideosta The Century of The Self. Se on pitkä, mutta kiinnostava.

Osuva, hauska ja syvällinen sarjis; etenkin toi vika ruutu sopii niin hyvin tähän virtuaaliminäaiakauteen.

Kaikki ihmiset häiritsee, meluaa eikä rakasta tarpeeksi, että voisi edes saatana yhden hyvän blogimerkinnän tehdä... Näinhän se on. Tein oman tämänpäiväisen blogimerkinnän samasta aiheesta kuin sä! Ehkä johtuu siitä, että nähtiin eilen. Mutta ei me kyllä aiheesta puhuttu. Ei voinu kun kaikki häiritsi siinä ympärillä perkele

Tää on tuttua. Tää on niiiin tuttua.
Ei hättää. Et ole yksin.

Juuh.. Harsoilu tulee jokaiselle ajankotaiseksi joskus. Sitten älleen ryhdistäytyy ja alkaa tekeen sitä mitä osaa parhaiten, herkänkaunista ja eloisaa. repeillen paperille ja tekee sen kuin se olisi ollut aina yhtä vaivatonta.

Pelkästään itselle tekeminen pitää kunnossa.

Keijo- Ihanaa että kaukonäköisyytesi vielä pelaa. Ehkäpä mä vuosien päästä tosiaan huomaan, että ilman todellista kärsimystä(sivaria,hih) ei voi syntyä mitään kovin tähdellistä. Onniko söisi luovuutta? Mutta ei kyllä ole mitään takeita siitä että saavuttaisin absoluuttisen onnellisuuden sivarin loputtua. Mutta enää 61 työpäivää jäljellä!

Roju- Tosi painostava tunnelma noissa dokkareissa, tulee mieleen jotku vanhat B-luokan tsompikauhuleffat. Hemmetin mielenkiintosia pätkiä kyllä, vielä vikasta osasta puolet kattomatta. Taas vähän aikaa voi leikkiä valaistunutta ja voi kriittisin silmin katsoa mainoksia sun muita. Tack!

kAmina- Virtuaaliminäaikakausi on kyllä kuvaava sana. Kliffaa et diggaat. Osaisko sitä enää edes puhua muusta kuin itestään?

Viltsu- Ollaan samalla aaltopituudella näköjään, ainakin blogailuasioissa ja luovuuskamppailun kanssa. Ehkä kaikki taiteilijat on? En vieläkään oikein tunne tuota sanaa omakseni, "taiteilija, taide" äh, siitä vois tehdä merkinnän ja pohdinnan. Mutta niin, ihmisiä on joskus aivan liikaa, usein liian vähän. Eikä ne uskalla tulla lähelle, eikä ne ymmärrä mennä kauas!

Lauuura- Suuri illuusio! Istun yksin kämpillä, muttei tunnu siltä, juttelen muovisten näppäinten kautta kavereille, hengitän tietokoneen pikseleitä ja yksinäisyys kaikkoaa. kohta se taas iskee, mutta onneksi voi hukuttautua youtuben runouteen(Def Jam Poetry)..

Ismo- Tyhmää ku pitää aina unohtaa hetkeksi kaikki että voi tehdä yhtään mitään. Sitten pitää taas yrittää muistaa kaikki ne jotka on juuri unohtanu. Mun muistosektori on teflonpinnoitettu jo valmiiksi.

heh. Nii. Niihä se on.
Hyviä ajatuksia/huomioita sulla. (josnytnäin voisannoo?)
Huomaa että tulle itteki ajateltua aika samallain, joistaki.Hmm.
('Taide' esimerkiksi sanana mulle edelleen outo. hmm...) En oo ottanu sitä kodikseni, Vielä... hmm.
mut eikait siinä.
Pärjäilehän. : )